Nuuskamuikkusen kengät ja taransay tweed

Herrasmieshipsteri kertoi marraskuussa hankkivansa itselleen niin aidon Harrison tweedistä tehdyn takin kuin yhdysvaltalaisten laskuvarjojoukkojen Normandian maihinnousussa käyttämienvarsikenkien replikat. Nyt se on tehty.

Varustelekan sivuilla hehkutetaan Ekol-kenkäöljyä, mutta Herrasmieshispteri erottautuu vulgaareista Varustelekan asiakkaista – kyseisessä liikkeessä asioinnista on tullut nähtävästi viimeaikoina jonkinlainen köyhien tyylitajuisiksi itseään kuvittelevien muoti-ilmiö – olemalla merkkiuskollinen, käyttäen ainoastaan Wollyn kenkärasvaa, lankkia ja kengänpohjallisia.

Kuten eräs Herrasmieshipsterin trendikäs ystävätär jo kommentoi, kyseiset kengät näyttävät aivan Nuuskamuikkusen saappailta.

Mainittakoon, että Herrasmieshipsteri osti numeroa isommat kengät kuin yleensä, jotta myös villasukat mahtuisivat. Tämä oli sikäli turha liike, että villasukkavara on mitoituksessa huomioitu jo valmiiksi (mutta eivät ne silti liian isot ole).

Koska kyseiset kengät ovat niin tyylikkäät ja mukavat pitää, Herrasmieshipsteri on suunnittellut ostamassa niiden rinnalle samanlaiset, mutta lyhyempivartiset palveluskengät.

Niin ikään tweedtakkia Herrasmieshipsteri kävi  – kuten lupasi – sovittamassa Stockmannilla ja olisi ollut valmis luopumaan ironisuudestaan: ostanut sen samantien, jos oikeaa kokoa olisi löytynyt. Nyt Herrasmieshipsteri oli pakotettu – alkuperäisen suunnitelman mukaan – tilaamaan se Highland Storesta.

(Sittemmin ainakin Tampereelle kauppias Stockman on tilannut lisää erikokoisia harris tweedistä tehtyjä takkeja).

Kuosin valinta osui taransay tweediin. Se erottautuu mukavasti yleisemmästä Likaisen Harrin ruskeahkosta takista astetta vihreämmällä sävyllään.

Herrasmieshipsteri tunsi aluksi olonsa epämiellyttäväksi uudessa takissaan, koska oli tottunut ryhdikkäämpään vaatetukseen. Mutta kun Herrasmieshipsteri ymmärsi tweed-kangastakin käyttäytyvän kuin villatakki (mitä se itse asiassa onkin), niin hän oppi elämään uuden takkinsa kanssa ja on kyseiseen hankintaan vähintään yhtä tyytyväinen kuin "Nuuskamuikkusen kenkiin".

Se on todella lämmin, liiankin lämmin käytettäväksi hyvin lämmitetyssä asunossa neuleen kanssa tai ulkona paksun talvitakin kera.

Mainittakoon, että kuvassa oleva Cap hornin neule on luonnollisesti ostettu Stockmannilta kuten valkoharmaaruutuinen Stockmann 1862 -kauluspaita, oranssi vakosamettikankainen sohva on taasen kannettu Iskusta, mikä ei ole mikään Ikea tai köyhien lastulevyhuonekalukauppa.

Ironinen munuaispiirakka

Viikonloppuna Herrasmieshipsteri kokkaili ironisesti englantilaista munuaispiirakkaa. Siitä on tullut lyhyessä ajassa Herrasmieshipsterin suosikkiruokaa.

Munuaisia saa kätevästi Tampereen kauppahallista tai Stockmannin herkusta. Munuaisia kannattaa liottaa yön yli maidossa.

Sopiva suhde paistiin on 1/4: paistia 600 grammaa ja yksi 200 gramman munuainen. Vaikka joukkoon laittaisi toisen munuaisen, munuaisen maku ei voimistu, mutta kokonaisuuden rakenne muuttuu löysemmäksi.

Munuaisen maku on sopivan ironinen: muistuttaa maksaa. Paistaessa jauhossa käänneltyjä munuaisen ja paistin paloja lievä virtsan tuoksu on ominaista, mutta lopputuotteessa sitä ei ilmene.

Herrasmieshipsteri kokkailee munuaispiirakan kahdessa osassa lauantaisin tehden aamulla herätessä yllä mainitun piirakan sisällyksen: munuaisen, paistin, sipulin, 3-5 valkosipulin kynttä, worschester-kastiketta, pullo lihalientä, tomaattisosetta, tinjamia.

Kokonaisuuden hautuessa kannen alla on hyvää aikaa syödä aamupala: vaniljakahvia ja oikeista appelsiineista puristettua mehua yhdessä eggs benedictin kanssa, ja lukea hipstereiden Aamulehteä eli The New York Timesia.

Lauantai-iltapäivisin Herrasmieshispteri siirtyy nautittuaan lasillisen sherryä usein Rajaportin saunalle, jossa hän naureskelee hiljalleen kaikenmaailman turisteille nauttiessaan löylyistä, ja palattuaan taksilla Kalevan residenssiinsä Herrasmieshipsteri leipoo munuaispiirakan taikinan sisään ja laittaa sen uuniin reiluksi tunniksi.

Kyytipojaksi englantilaiselle munuaispiirakalle Herrasmieshipsteri suosittelee voimakkaasti humaloitua olutta (kuten indian palealea) ja caesar-salaattia, jälkiruoaksi hyvää suklaata ja 20 vuotta kypsytettyä viskiä yhdessä Gösta Sundqvistin suoran Koe-eläinpuisto -lähetyksen kera.