Tartarpihvi

Ironinen herrasmieshipsteri kävi eilen ostamassa Tampereen Stockmannin Herkusta kalleinta ja laadukkainta mahdollista paistinjauhelihaa. Kaupassa käynti oli yhtä tuskaa: lauantaisin tyylitajuttomat köyhät ruuhkauttavat Stockmannin kuin olisi Hullut päivät.

Aamulla myllyn läpi käyneestä paistinjauhelihasta Ironinen herrasmieshipsteri valmisti itselleen tartarpihvin.

Itse paistinjauheliha ei maistu juuri millekään – eikä sen pidäkään. Mutta yhdessä punasipulin, kapriksien, ensiluokkaisen kananmunankeltuaisen, vastajauhetun pippurin sekä lihan alla lymyilevä täysjyväruisleivän kera kokonaisuus nousee Ironisen herrasmieshipsterin suosikkiruokien TOP kybään.

Sen sijaan Fuller's Indian Pale oli turhan voimakasaromista tartarpihvin kanssa. Vesi tai kevyt lager-olut olisi ehkä toiminut paremmin?

Täydellinen kenkävalikoima

Näin syksyn alkajaisiksi ironinen herrasmieshipsteri on päättänyt tehdä comebackin ja esitellä täydellisen ironista kenkävalikoimaansa. Ironisella herrasmieshipsterillä on kenkähyllyssä kahdeksan kenkäparia eli kenkiä yhteensä kuusitoista. Se on luonnollisen luvun neliö ja heksadesimaaliluvun kantaluku!

Kahdeksan kenkäparia jakautuvat neljään käyttötarkoitukseen, mihin kuhunkin on siis kaksi paria: talvikengät, urheilukengät, vapaa-ajan kengät sekä niin sanotut kävelykengät.

Ironisen herrasmieshipsterin kummatkin talvikengät ovat Yhdysvaltojen armeijan 2. maailmansodan aikaisten kenkien replikoita.

Näistä pidempivartiset ovat laskuvarjojoukkojen maihinnousukengät ja niitä ironinen herrasmieshipsteri käyttää myös syksyisin metsästäessä barbour-takki päällä. Ne on hankittu vuosi sitten Varustelekasta, ja käytetty jo kertaalleen suutarilla.

Lyhyempivartisista palveluskengistä oikeat koot ovat loppu Varustelekasta, ja sitä paitsi niitä saa halvemmalla ulkomaisista menneiden aikojen sotilasvaatteita ja -välineitä myyvistä liikkeistä.

Ironisen herrasmishipsterin jouksukengistä eli Bostoneista on kirjoitettu jo täällä, joten ei niistä nyt enempää.

Vaikka tennis ja squash ovat niin kasaria (ja golf ysäriä), omistaa ironinen herrasmishipsteri myös adidaksen mustavalkoiset (eli useimpien väriyhdistelmien kanssa yhteensopivat) tennarit. Hän käyttää niitä korvaamaan minkä tahansa muun kenkätyypin, mikä on ehdottomasti epäherrasmiesmäistä, mutta ironista!

Niin ikään vapaa-ajan kenkiin lukeutuvat sandaalit eivät todellisen herrasmiehen kenkävalikoimaan lukeudu. Mutta siitä huolimatta, vastoin kaikki hyvä tapoja, ironinen herrasmishipsteri voidaan nähdä kesäisin lyhythihainen kauluspaita päällä sekä khakisortsit ja sandaalit jalassa!

Kyseiset sandaalit ovat Ironisen herrasmishipsterin halvimmat ja pitkäikäisimmät kengät. Ne on ostettu köyhien suosimasta Vapaavalinnasta kahdeksalla eurolla yli kymmenen vuotta sitten.

Italialaismallisia derby-tyyppisiä mokkanahkakenkiä ironinen herrasmishipsteri käyttää yleensä chinojen ja irtotakin kanssa vapaa-ajallaan. Kyseiset kengät on ostettu Stockmannilta, eivät ole mitenkään korkealaatuisia, mutta jalan totuttua ironinen herrasmishipsteri on mieltynyt niihin.

Viimeisimmät kenkäparit ironinen herrasmieshipsteri on hankinut Left Shoe Companysta. Kyseinen suomalainen yritys valmistaa "puolimittatilauskenkiä". Se tarkoittaa, että jalka mitataan jalkaskannerilla, minkä jälkeen kenkä valmistetaan käsityönä jalan oikeaa kokoa lähiten muistuttavan lestin perusteella. Näin hinta pysyy kohtuullisena, vaikkakin LSC:n kengät ovat selvästi kalliimpia kuin edes arvokkaimmat Stockmannilla myytävät kengät.

LSC:n kenkien hinnat ovat siellä kolmen ja viidensadan välimaastossa, kun taas oikeat mittatilauskengät maksavat tuhansia euroja. Tämä siis tiedoksi tyylitajuttomille köyhille, ei meitä vihreitä ja kokoomuslaisia äänestäville, joilla on sekä oikeaa että kulttuurista pääomaa.

Ironisen herrasmishipsterin tumman puvun kanssa käytettävät juhlakengät jatkavat saapasmaan teemaa: ne ovat italialaistyyppiset oxfordit kiiltonahkalla. Nämä nunziot ovat liimapohjakengät, eli LSC:n katalogin halvimmasta päästä.

Sen sijaan ironisen herrasmishipsterin adamit, eli oxford-tyyppiset full-brogue-kengät, ovat taasen aidot reunoskengät, hintahaarukan toiselta laidalta. Niitä ironinen herrasmishipsteri käyttää pääasiallisina työkenkinään yhdessä harmaiden flaneli- tai twill-housujen kanssa.

Tällaistan useita satoja tai tuhansia euroja maksavien reunoskenkien pitäisi kestää kymmeniä vuosia oikein hoidettuna. Tästä syytä ironinen herrasmishipsteri hankki adameihinsa seetripuiset lestit, joihin kengät laitetaan lepäämään kun niitä ei käytetä.

T. M. Lewinin kauluspaidat

Joulun jälkeisissä tunnelmissa Herrasmieshipsteri päivitti paitakaappinsa sisältöä. Todettuaan Stockammin paitavalikoiman vulgaariksi, hän tapansa mukaan tilasi paidat suoraan Lontoosta Jermyn streetiltä.

Kauppias T. M. Lewinin nettiputiikin laaja valikoima tyydytti Herrasmieshipsterin sofistikoituneen maun. Niillä hän kykenee erottautumaan tyylitajuttomasta rahvaasta, joka ei osaa käyttää nettikauppojen antimia tai kuvittelee Sokoksen olevan hienokin kauppa.

Herrasmieshipsterin paitakaapista löytyy kymmenisen kauluspaitaa. Se on sopiva määrä, ei liian paljon, mutta jokaiseen tilanteeseen löytyy sopivaa kunhan valikoimaan päivittää parinvuoden välein, jotta kuosit pysyisivät trendikkäänä.

Tällä kertaa Herrasmieshipsteri päivitti paitavalikoimastaan puolet: pakettiin valikoitui kolme pukupaitaa ja kaksi niin sanottua casual-mallia. Yksi syy paitakokoelman täydentämiseen on se, että Herrasmieshipsteri haluaa kokeilla b-mitoituksen sijasta slim fit -paitoja, joissa T. M. Lewin on sui generis.

Kaikki suhteellisen vaaleita, mikä lisää joustavuutta kun valikoi niiden kanssa pidettävän pikkutakin, solmion, taskuliinan ja/tai neuleen väriä: vaaleanpunaista, vaaleansinistä, vaaleanharmaata, violettejä palleroita valkoisella taustalla, oransseja ja harmaita raitoja niin ikään valkoisella taustalla.

Kaikki olivat pitkähihaisia, T. M. Lewinin valikoiman ainoa heikkous on se, että lyhythihaisia kesäpaitoja siellä ei ole – ainakaan Herrasmieshipsteri ei niitä löytänyt. Ehkä kesän lähetystyessä mallisto vaihtuu, täytyy Herrasmieshipsterin tuolloin uusia toinen puoli paitakokelmastaan.

Vaikka Herrasmieshipsterille hinta ei ole kysymys, niin mainotttakoon köyhimmille kanssaihmisille, että T. M. Lewinin paidat ovat tarjouksessa ollessaan halvempia kuin Stockmann 1862  -paidat, Bossin, Sandin tai – Herrasmieshipsteria ärsytttävistä – Ralph Laurenin paidoista puhumattakaan.

Casual-mallien m-mitoitus on täysin sopiva ja puuvillakangas tuntuu mukavalta päällä.

Sen sijaan formaalien paitojen kohdalla Herrasmieshipserille on aina yhtä arvoituksellista, että käyttääkö 40 vai 41 sentin eli 15,5, vai 16 tuuman kauluspaitoja ja mikä on paidan koko pesun jälkeen. Sen näkee sitten kun Herrasmieshipsteri käynnistää uuden Whirpool -pyykinpesukoneensa tai vie paitansa Tampereen Stockmannin toisessa kerroksessa olevaan Solin pesulaan.

Sopivan kokoisen paidan saa varmasti kun lentää Lontooseen ja käy Jermyn streetillä ostamassa oikeita mittatilauspaitoja, ja niin Herrasmieshipsteri tekee kunhan ironialtaan ennättää – nyt paita, minkä kanssa täytyy käyttää kalvosinnappeja, riittäkööt pätemiseen.

Nuuskamuikkusen kengät ja taransay tweed

Herrasmieshipsteri kertoi marraskuussa hankkivansa itselleen niin aidon Harrison tweedistä tehdyn takin kuin yhdysvaltalaisten laskuvarjojoukkojen Normandian maihinnousussa käyttämienvarsikenkien replikat. Nyt se on tehty.

Varustelekan sivuilla hehkutetaan Ekol-kenkäöljyä, mutta Herrasmieshispteri erottautuu vulgaareista Varustelekan asiakkaista – kyseisessä liikkeessä asioinnista on tullut nähtävästi viimeaikoina jonkinlainen köyhien tyylitajuisiksi itseään kuvittelevien muoti-ilmiö – olemalla merkkiuskollinen, käyttäen ainoastaan Wollyn kenkärasvaa, lankkia ja kengänpohjallisia.

Kuten eräs Herrasmieshipsterin trendikäs ystävätär jo kommentoi, kyseiset kengät näyttävät aivan Nuuskamuikkusen saappailta.

Mainittakoon, että Herrasmieshipsteri osti numeroa isommat kengät kuin yleensä, jotta myös villasukat mahtuisivat. Tämä oli sikäli turha liike, että villasukkavara on mitoituksessa huomioitu jo valmiiksi (mutta eivät ne silti liian isot ole).

Koska kyseiset kengät ovat niin tyylikkäät ja mukavat pitää, Herrasmieshipsteri on suunnittellut ostamassa niiden rinnalle samanlaiset, mutta lyhyempivartiset palveluskengät.

Niin ikään tweedtakkia Herrasmieshipsteri kävi  – kuten lupasi – sovittamassa Stockmannilla ja olisi ollut valmis luopumaan ironisuudestaan: ostanut sen samantien, jos oikeaa kokoa olisi löytynyt. Nyt Herrasmieshipsteri oli pakotettu – alkuperäisen suunnitelman mukaan – tilaamaan se Highland Storesta.

(Sittemmin ainakin Tampereelle kauppias Stockman on tilannut lisää erikokoisia harris tweedistä tehtyjä takkeja).

Kuosin valinta osui taransay tweediin. Se erottautuu mukavasti yleisemmästä Likaisen Harrin ruskeahkosta takista astetta vihreämmällä sävyllään.

Herrasmieshipsteri tunsi aluksi olonsa epämiellyttäväksi uudessa takissaan, koska oli tottunut ryhdikkäämpään vaatetukseen. Mutta kun Herrasmieshipsteri ymmärsi tweed-kangastakin käyttäytyvän kuin villatakki (mitä se itse asiassa onkin), niin hän oppi elämään uuden takkinsa kanssa ja on kyseiseen hankintaan vähintään yhtä tyytyväinen kuin "Nuuskamuikkusen kenkiin".

Se on todella lämmin, liiankin lämmin käytettäväksi hyvin lämmitetyssä asunossa neuleen kanssa tai ulkona paksun talvitakin kera.

Mainittakoon, että kuvassa oleva Cap hornin neule on luonnollisesti ostettu Stockmannilta kuten valkoharmaaruutuinen Stockmann 1862 -kauluspaita, oranssi vakosamettikankainen sohva on taasen kannettu Iskusta, mikä ei ole mikään Ikea tai köyhien lastulevyhuonekalukauppa.

Ironinen munuaispiirakka

Viikonloppuna Herrasmieshipsteri kokkaili ironisesti englantilaista munuaispiirakkaa. Siitä on tullut lyhyessä ajassa Herrasmieshipsterin suosikkiruokaa.

Munuaisia saa kätevästi Tampereen kauppahallista tai Stockmannin herkusta. Munuaisia kannattaa liottaa yön yli maidossa.

Sopiva suhde paistiin on 1/4: paistia 600 grammaa ja yksi 200 gramman munuainen. Vaikka joukkoon laittaisi toisen munuaisen, munuaisen maku ei voimistu, mutta kokonaisuuden rakenne muuttuu löysemmäksi.

Munuaisen maku on sopivan ironinen: muistuttaa maksaa. Paistaessa jauhossa käänneltyjä munuaisen ja paistin paloja lievä virtsan tuoksu on ominaista, mutta lopputuotteessa sitä ei ilmene.

Herrasmieshipsteri kokkailee munuaispiirakan kahdessa osassa lauantaisin tehden aamulla herätessä yllä mainitun piirakan sisällyksen: munuaisen, paistin, sipulin, 3-5 valkosipulin kynttä, worschester-kastiketta, pullo lihalientä, tomaattisosetta, tinjamia.

Kokonaisuuden hautuessa kannen alla on hyvää aikaa syödä aamupala: vaniljakahvia ja oikeista appelsiineista puristettua mehua yhdessä eggs benedictin kanssa, ja lukea hipstereiden Aamulehteä eli The New York Timesia.

Lauantai-iltapäivisin Herrasmieshispteri siirtyy nautittuaan lasillisen sherryä usein Rajaportin saunalle, jossa hän naureskelee hiljalleen kaikenmaailman turisteille nauttiessaan löylyistä, ja palattuaan taksilla Kalevan residenssiinsä Herrasmieshipsteri leipoo munuaispiirakan taikinan sisään ja laittaa sen uuniin reiluksi tunniksi.

Kyytipojaksi englantilaiselle munuaispiirakalle Herrasmieshipsteri suosittelee voimakkaasti humaloitua olutta (kuten indian palealea) ja caesar-salaattia, jälkiruoaksi hyvää suklaata ja 20 vuotta kypsytettyä viskiä yhdessä Gösta Sundqvistin suoran Koe-eläinpuisto -lähetyksen kera.

Kuinka aito skotlantilainen kiltti / tweedtakki tilataan

Edellisen kirjoituksen jälkeen Herrasmieshipsteri mietti, että olisi mielekästä käydä jokin viikonloppu Lontoosaa ostamassa aito englantilainen harrison tweedistä valmistettu takki, joka lämmittäisi vielä nolla-asteisessakin ilmassa korvaten tyylitajuttomien käyttämät niin sanotut välikausitakit.

Etsiessään vaateliikkeitä Lontoosta Herrasmieshipsteri eksyi tutuille nettisivuille: Highland Store. Kyseisestä liikkeestä Herrasmieshipsteri tilasi viitisen vuotta sitten aidon skotlantilaisen kiltin.

Tilaaminen tapahtui parilla klikkauksella sen jälkeen kun Herrasmieshipsteri oli mitannut vyötärön ja pituuden polvesta vyötärölle. Näistä jälkimmäinen on tärkeämpi, koska vyötärönmitassa on kymmenisen senttiä säätövaraa.

Lopuksi valitaan tartan, mikä Herrasmieshipsterin kiltissä on cambell ancient.

Perinteisesti kiltti on 8 jalkaa eli se menee kaksi kertaa vartalon ympäri, mutta Highland Storen puolitoistakertaa ympäri menevät 5 jalan kiltit ovat sopiva kompromissi. Ne eivät ole kesällä liian kuumia: Suomessa jostain syystä kilttejä näkee miehillä lähinnä kesäisin festareilla, mutta Herrasmieshipsteri keskimääräistä tyylikkäämpänä kansalaisena toteaa niiden sopivan myös virallisempiin juhliin tai vaikkapa taidenäyttelyn avajaisiin.

Niin, mutta palatakseen tweedtakkiin, Herrasmieshipsteri huomasi nyt Highland Storessa myytävän myös aitoja ylämaanvillasta, harrison tweedistä, tehtyjä takkeja.

Ne tosin eivät ole mikään mittatilaustakkeja: samoja saa myös Stockmannilta, eikä hintaerokaan ole merkittävä (Stockmannilla harrisonin tweedistä tehty takki maksaa 279 euroa, Highland Storesta sen saa 200 punnalla + 30 punnan kuljetusmaksulla). Mutta on ironista käydä sovittamassa takkia ensin Stockmannilla, sitten nyrpistää nenäänsä myyjälle, mennä brunssille Kahvila Valoon trendikkäiden ihmisten kanssa ja tilata Macbookia näppäillen takki suoraan Lontoosta.

Tyylinä Normandian maihinnousu

Nyt kun Hullut päivät ovat päättyneet – Herrasmieshipsteri uskaltautui jälleen käydä Tampereen Stockmannilla ilman pelkoa, että häntä luultaisiin köyhäksi ja tyylitajuttomaksi – Herrasmieshipsteri kiinnitti huomiota siihen, että pitkästä aikaa myös miehille on tulossa muotiin duffelitakit.

Duffeli on on juhlallisimpia arkitakkeja, vaikka se on alun perin – kuten niin moni miesten vaate – tehty sotilaskäyttöön. Normandian maihinnousua seuraavana talvena merivoimille toimitettiin tummansinisiä duffelitakkeja, maavoimille kamelinruskeita.Osoittaakseen solidaarisuutta rintamamiehille, myös brittiläisten joukkojen kenttämarsalkka Bernard Montgomery käytti duffelia.

 

Herrasmieshipsteri osti oman duffelitakkinsa jo viime marraskuussa Helsingin Stockmannilta, josta löytyi – mahdollisesti ainoana kauppana Suomessa, eivätkä ne ole aivan halpoja – aitoja englantilaisia duffeleita.

Herrasmieshipsteri on ollut tyytyväinen ostokseensa, koska on kyennyt jälleen kerran aistineensa trendit etukäteen. Miinuksena Gloverallin duffelitakista on kuitenkin sanottava se, että sen huppu on napeilla kiinni ja nappien reiät ovat liian isoja: huppu irtoaa helposti, jos sitä ei käy ompelemassa takkiin kiinni vaikkapa täällä.

Herrasmieshipsteri ei ymmärrä mikä idea on alunperinkään tehdä irtohuppu. Duffelitakin erikoisuutena ja tunnusmerkkinä ovat nappien – alunperin tehty puhvelinsarvesta – lisäksi huppu, ainoana klassisista miestentakkien malleista.

Duffelitakin lisäksi Herrasmieshipsterin syystalvista pukeutumista muutenkin leimaa teemana Normandian maihinnousun.

Kaulaliinana Herrasmieshipsteri käyttää yhdellä punnalla Lontoon Whitechappelista pakistanilaiselta katukauppiaalta ostamaansa huivia. Myös pakistanilaisia taisteli Toisessa maailmansodassa Yhdistyneiden kuningaskuntien riveissä, myös Normandiassa.

Koska Normandia sijaitsee Ranskassa, niin päähineekseen Herrasmieshipsteri on luonnollisesti valinnut baskerin, eikä mitä tahansa mummobaskeria, vaan legendaarisesta tamperelaisesta hattukaupasta nimeltä Ainamuoti ostetun aidon ranskalaisen miesten baskerin.

Jatkaakseen teema Herrasmieshipsteri on myös kuluneella viikolla tilannut Varustelekasta yhdysvaltalaisten laskuvarjojoukkojen Normandiassa käyttämät maihinnousukengät. Niistä olisi tarkoitus tuunata uudet talvikengät lisäämällä mm. pohjalliset, mutta näistä ja muista kengistä joku toinen kerta enemmän.